Jos isona& lihavana ihmisenä pystyn juoksemaan puolimaratoneja alle kahden tunnin niin mikä on sinun tekosyy?

07.04.2024 - 21:03

Mennään ajassa taakse päinä vuoteen 2013 jolloin menin juoksemaan ensimmäisen puolimaratonin. Tuohon aikaan juoksin todella paljon ja varsinkin aamuisin sillä kävin yleensä aamulla juoksemassa ja illalla kuntosalilla. Olin jo muutaman vuoden käynyt tosiaan aamulla ennen töihin menoa tai ennen toimistolle menemistä käynyt juoksemassa noin kymmen kilometrin lenkin kolmesta viiteen kertaan viikkoon. Tämän lisäksi menin sitten illalla kuntosalille tekemään ihan normaalisti voimaharjoittelua mikä ei silloin eronnut kyllä yhtään siihen nähden mitä nykyään teen.

No painot olivat tuolloin pienemmät pääliikkeissä mutta en ollut vielä kuntosalin puolella siinä kunnossa missä olen parhaimmillani ollut tai missä nyt olen. Kuitenkin vaikka kävin illalla kuntosalilla tai toisinpäin sanoen kun kävin aamulla juoksemassa niin siitä huolimatta menin illalla kuntosalille tai aamulla lenkille. Tuolloin kumpikaan ei ollut toisesta pois eli jos kävin juoksemassa niin en jättänyt kuntosalia väliin tai jos olin tehnyt kovan jalkatreenin edellisenä iltana niin siitä huolimatta menin aamulla lenkille.

Tämä siis pohjustuksena vielä sille millain treenasin vuonna 2013 ja miten valmistauduin puolimaratonille. En siis oikestaan tehnyt mitään sen kummallisempaa valmistelua kuin vasta pari viikkoa ennen. Sitä ennen kävin vain juoksemassa yleensä sen hieman vajaa kymmenen kilometriä ja välillä enemmän jotain viisitoistoa kilometriä. En siis treenannut juoksua mitenkään suunnitelmallisesti tai millään ohjelmalla mutta seurasin kyllä Garminista kilometri vauhdin ja hain tasaisia juoksuja.

Pystyin Garminin avulla seuraamaan juoksuani että tiesin juoksenko liian kovaa tai liian hiljaa. Myöskin kyllä huomasin hyvän ja huonon päivän välin todella hyvin joten sen perusteella sitten laitoin oman tavoite ajan mihin pyrin juoksemaan. Tältä pohjalta lähdin sitten ensimmäiseen puolimaratooniin Vantaa puolimaraton 2013 ja tuon jälkeen sitten parin vuoden päästä puolimaraton Vantaa 2015.

Se mitä pitää kuitenkin tässä ottaa huomioon että painoin kummankin puolimaratonin aikaan koko ajan 115 - 120kg. En ollut vielä tuolloin idetannut kertaakaan mutta olin kyllä jo alkanut pikkuhiljaa oppimaan syömään. Aloin tuolloin 2013 oikeasti oppimaan syömään kun aloin siihen panostamaan. Aina ennen vain olin ollut että ei sillä ole niinkään väliä. Kuitenkin halusin alkaa oppimaan myös ruokailun ja sitä kautta terveellisemmän elämäntavan liikunnan lisäksi. Sen kyllä muistan että kävin vaa'alla ensimmäisen puolimaratonin jälkeen ja vaaka näytti silloin 116kg jos oikein muistan. Toisella puolimaratonilla paino olikin sitten jo 105kg kun kävin sen tuolta kirjoituksesta lukemassa.

Kuitenkin itse olin asettanut ensimmäisen puolimaratonin tavoitteeksi alle kaksi tuntia. Kukaan ei uskonut minun pystyväni tähän. Ei edes kaksi hyvää maratoonaria joiden kanssa kävin aktiivisesti juoksemassa ja keiden innostuksesta edes lähdin puolimaratonia juoksemaan. Kun olin tullut jo maaliin ja autolle parkkipaikalle niin nämä maratoonarit olivat vielä autolla ja olivat tulossa katsomaan olenko jo pääsemässä maaliin. 

Siis 116kg alle kahden tunnin puolimaratoni on kova suoritus kun siihen ei pysty edes kaikki kukkakepit. Tämä tulos on sellainen tulos että tämän puolimaratonin jälkeen sain sellaisen boostin itseluottamukseen kaikkien treenien osalta että tulokseni alkoivat paranemaan. Oli ne sitten juoksua tai kuntolisalia niin tuon ensimmäisen puolimaratonin jälkeen kaikki tulokseni on vain parantunut. Siis jos tälläinen ylipainoinen 116kg pystyy juoksemaan puolimaratonin alle kahteen tuntiin niin kyllä monen muunkin pitäisi?

Sitten kun vielä juoksin todella paljon siinä oman painon ollessa 120kg niin kaikki vaan kyseli että missä juoksen? Juoksenko puistossa vai ihan kadulla? Kun vastaukseni oli että kadulla niin kaikkien ihmetys oli vieläkin suurempia. Eikö sun polviin satu? Miksi minun polviini olisi sattunut? Siksi että olen ylipainoinen ja juoksen todella paljon maantiellä tai muuten asfaltilla? Tuntuu vain että ihmisillä on vain tekosyitä että ei tarvitse lähteä treenaamaan.

Nykyään vaikka en nyt enää juokse kun aloin keskittymään kuntosaliin niin ihmiset ihmettelevät sitä että käyn kuusi kertaa viikossa kuntosalilla minkä lisäksi käyn päivittäin kävelemässä tai uimassa. Lähinnä siis noiden kuntosalitreenien osalta sillä teen kuitenkin viikossa kaksi penkki, kaksi kyykky ja kaksi maastavetotreeniä. Sunnuntait ovat ainoita päiviä kun en käy kuntosalilla mutta silloinkin käyn vähintään kävelemässä ja joskus olen hieman juoksemassa.

En ole ikinä ollut sään mukaan treenaaja. Satoi, paistoi, oli kuuma tai oli pakkasta niin kävin aikoinaan juoksemassa ja nykyään käyn kävelemässä. Katson kyllä pihalle millainen keli jotta tiedän laittaa oikean varustuksen mutta en ole kuin suurin osa ihmisistä että katsoisin pihalle että voiko sinne mennä lenkille. Kun on tälläinen helposti lihova ja koko elämänsä ollut ylipainoinen niin en vain voi mennä sen mukana että onko ulkona hyvä sää. Sään mukaan kun varustautuu oikein niin silloin ei ole sen pahempia ongelmia. Se kyllä on että mitä enemmän vaatteita pitää laittaa päälle niin varsinkin juokseminen kärsii. Kyllä sen muistan ihan hyvin että mitä enemmän vaatteita piti laittaa päälle niin kyllä se aika hidastui kun muutenkin oli ja on lihava.

Yleisesti yritän saada ihmisiä nyt vain liikkumaan ja harrastamaan liikuntaa sillä jos tälläinen lihava on pystynyt juoksemaan kahdesti puolimaratonin alle kahteen tuntiin niin kyllä muutkin pystyvät. Muutenkin aina ihmettelen sitä että ei palaudu treeneistä vaikka treenaa kolme kertaa viikossa. Miten niin ei palaudu? Sitten siinä tekee kyllä jotain väärin tai jättää tekemättä sillä kyllä itse pystyn pitämään ihan hyvin tason koko viikon ajan. Tietenkin kyllä mitä useammin käy niin se ihan huippu ei aina kyllä toteudu mutta silloin treeneissä voi myös tehdä eri asioita tai eri tavalla.

Sen pitäisi olla hyvä merkki kuntosalilla kun sarjan jälkeen joutuu menemään polvilleen maahan ja haukkaamaan happea. Näin kävi minulle itseasiassa maanantaina sekä tiistaina eli kahtena päivänä peräkkäin. Maanantaina jalkaprässissä yhden pidemmän sarjan jälkeen ja tiistaina maastavedossa 220kg painoilla tehdyn sarjan jälkeen. Periaatteessa tuon pitäisi olla hyvä merkki siitä, että treeni on mennyt perille. Toisaalta jos noin käy useasti niin se ei ole hyvä

Kuntosalilla kaikki on suhteellista mutta tämän viikon treenien osalta oma viikkoni oli ainakin suurimmaksi osaksi "chillailua" ja chättäilyä" kuin treenaamista. Oikeastaan tiistain olkapäätreeni ja keskiviikon jalkatreeni olivat viikon ainoat "kunnon" treenit ja maanantain rintatreeni, torstain selkätreeni ja perjantain käsitreeni olivat sitten sitä toista osastoa eli "chillailua" kuntosalilla. Ei siinä ettenkö olisi saanut treenejä osumaan oikeisiin

Tämä viikko on ollut treenien saralla hieman väsyneempää johtuen viime viikon treeneistä. Huomasin tämän jo oikeastaan sunnuntaina jolloin kävin tekemässä maastavetoa ja oikeastaan sitten maanantain rintatreeni todisti itselleni tämä asian. Oikeastaan tunsin tuon väsymyksen kropassa jo viime viikonloppuna mutta tuosta huolimatta en ole pitänyt vieläkään välipäivää vaikka ehkä olisi pitänyt. Toisaalta olen tottunut tähän ja osaan säädellä treenejä sen mukaan

Nyt on tullut treenattua niin erilaisia jalkatreenejä jo hieman pidempään niin en ole oikein kartalla miten tai missä vaiheessa kyykky on oikeasti muuttunut. Yhteen aikaan tuli tehtyä paljon kyykkyä joko pienemmillä painoilla ja pidemmillä sarjoilla tai isommilla painoilla ja lyhyemmillä sarjoilla. Kuitenkin jos käytin pienempiä painoja tai suurempia painoja niin en pitänyt omasta kyykky tekniikastani. Oikeastaan mitä enemmän lisäsin tankoon painoja niin sitä

Erilainen treeniviikko takana päinä vaikka tekeminen oli hyvinkin sitä samaa mitä on tullut tehtyä jo pidempään. Käytännössä jokainen treeni sisälsi hieman jotain seuraavaa: suurempia painoja & pienempiä painoja, lyhyempiä sarjoja & pidempiä sarjoja sekä suoria sarjoja & erikoistekniikoita. Tällä saralla ei siis mitään uutta tai ihmeellistä itselleni treenien osalta mutta se mikä teki treeniviikosta ja suurimmasta osasta treenejä eroavan oli treeniseura. Kun

Sunnuntaina se viimein tapahtui mitä olen tässä nyt kolme - neljä vuotta yrittänyt eli saada maastavedosta 250kg ylös. Aina aikaisemmilla kerroilla kumpikaan 245kg tai 250kg ei ole oikeastaan noussut edes maasta ylös. No okei viime kerralla kun koitin nostaa 250kg niin sain sen muutamia senttejä nousemaan mutta tuo sunnuntain nosto tuli ihan puskista. Tein alusta asti maastavetoa kuin ihan tahansa normaalina päivänä miettimättä millä painoilla tulen tekemään

Nykyään tietoa on saatavilla jopa turhan helposti verrattuna vaikka vielä viitisen vuotta taaksepäin saati aikaisemmin. Tämä myös koskee todella paljon eri treenejä ja syömistä dietistä lähtien. Yksi ongelma tässä on se, että tiedon levittäminen on entistä yksinkertaisempaa ja helpompaa, mutta suurin ongelma on sen uskominen. Kaiken maailman "tietäjät" levittävät jotain tietoa mikä on "oikeaa" ja pahimmassa tapauksessa ne jotka uskovat asian levittävät tätä

Omat treenini niin kuntopyörällä kuin crosstrainerillä ovat olleet pitkään HIIT treenejä enne termin HIIT tuloa. Itse käytän vain näistä treeneistä nimitystä intervallit. En ole ikinä oikein tutkinut mitä tuo HIIT-treenaaminen tarkoittaa mutta olen ollut hieman tietoinen kyllä asiasta. Tuossa jokin aika sitten tulin etsineeksi jotain tietoa ja tajusin viimein, että minun intervallitreenit ovat HIIT-treenejä vai ainakin vastaavia.Yleisellä tasolla ne vastaavat

Viime viikon maanantaina en ollut ihan varma alkoiko minulla tuntumaan väsymystä vai odotanko treeneiltä aina vain niin paljon? Odotanko penkistä nousevan aina kun sitä yritän niin kevyesti 200kg? Kuitenkaan muutoin viikolla ei tuntunut tällä tavalla vastaavasti ellei sitten maastavetoa lasketa torstailta. No maastavedonkin odotukset saattoivat olla korkealla johtuen viime kerrasta jolloin nostin pitkästä aikaa 240kg. Vastaavasti keskiviikon ja lauantain

Treenasin keskiviikkona jalat joko oikealla tavalla tai sitten liian kevyesti sillä seuraavina päivinä en oikeastaan tuntenut mitään ihmeellistä jaloissa. Tämä oli vain positiivinen asia sillä jalkatreenin jälkeen illalla olevat jalkasäryt eivät ole mukavia ja seuraavina päiväni on muutenkin mukavampi olla kun jalkoihin ei satu tai ne eivät ole jumissa. Myöskin torstaina tehty maastaveto oli paljon helpompi ja parempi tehdä kun maastavedon ala-asentoo meneminen