"Älykello" motivoi, pakottaa vai stressaa?

09.04.2022 - 11:42

Olen tässä viimeisen kuukauden aikana aktivoitunut käyttämään Garmin Venu2:sta päivittäin pitkästä aikaa. Kun aikoinaan hankin Garmin Venu2:sen niin alkuun kello oli kädessä lähes kokoajan paitsi kuntosalilla ollessa. Kuntosalilla kun käytän kaiken maailman remmejä sekä siteitä aktiivisesti niin kellon käyttäminen ei oikein niiden kanssa. Näin ollen en ole käyttänyt Garmin Venu2:sta kuntosalilla kuin pari kertaa jalkatreenissä ihan testi mielessä. En kyllä ole muutenkaan innoissani käyttää Garmin Venu2:sta kuntosalilla treenatessa kun se ei tunnu vain luontevalta kuntosalilla.

Joka tapauksessa olen aktivoitunut käyttämään Garmin Venu 2:sta enemmän kuin pelkillä lenkeillä ollessani. Jo pidemmän aikaa käytin Garmin Venu2:sta vain lenkkeillä ollessa lenkkien seurantaan. Muutoin pidin Garmin Venu2:sta hyllyllä odottamassa seuraavaa käyttöä. Kuitenkin tuossa noin kuukausi sitten aloin aktivoitumaan käyttämään Garmin Venu2:sta enemmän ja enemmän. Alkuun en aina aina muistanut laittaa Garmin Venu2:sta takaisin käteen iltasuihkun jälkeen kun otan kellon pois suihkuun mennessä vaikka kello kestääkin vettä. En ole vain ikinä tottunut menemään suihkuun kellon kanssa.

Kun en ole muistanut laittaa kelloa takaisin käteen niin sen vuoksi alkuun sekä myöhemminkin minulta on jäänyt mittaamatta unen laatua öisin. Toisaalta en ole tänä aikana kun olen aktivoitunut käyttämään kelloa enemmän niin hirveästi analysoinut unen laatua. Olen ainoastaan hieman vilkaissut unen laadun sekä määrän herättyäni, mutta en mitään sen kummempaa. Oikeastaan koko tämän aktiivisen ajan olen katsonut vain päiväkohtaisia tavotteita kuten portaat ja askeleet.

Näitä olen sitten yrittänyt pitää yllä mutta askeleissa minulle muistui mieleen viime kesä jolloin yritin pitää askel tavotteita yllä. Tavoitteet vain nousevat kokoajan päivä päivältä ja kun niitä yrittää pitää yllä niin kelloa pitää vain muistaa pitää kädessä sekä käydä aktiivisesti lenkeillä. Saan pidettyä askel tavoitteet päällä aina tiettyyn pisteeseen normaalilla rutiinilla kahdella lenkillä sekä kuntosalilla käynnillä. Kuitenkin tietyn ajan jälkeen minun oli viime kesänä pidennettävä ensiksi päivän yhtä lenkkiä minkä jälkeen myöskin päivän toista. Mistä pääsenkin aiheen otsikkoon.

Nyt kun olen jälleen aktivoitunut käyttämään Garmin Venu2:sta niin viime kesän muistot ovat palanneet. Siksi hieman tässä mietin ja kysyn motivoiko, pakottaa vai stressaako älykello? Tietyssä mielessä näen, että älykello motivoi ihmisiä liikkumaan ja olenkin nähnyt älykellojen määrän kasvaneen ihmisillä. Varsinkin kuntosalilla monilla ihmisillä näyttää olevan älykelloja kädessään. Kuitenkin näen ja olen myöskin itse kokenut älykellon toisen puolen kuinka se pakottaa ja tai alkaa hieman stressaamaan kun alkaa seuraamaan tavotteita. Alkuun kun askel ja porras tavoitteet ovat helpompia niin ne tulevat käytännössä itsestään.

Tietyn ajan päästä asioille pitää alkaa tekemään jo hieman jotain jotta tavoitteet täyttyvät mutta mitä pidemmälle aika menee niin sitä enemmän täytyy alkaa liikkumaan. Itselläni on ja oli Garmin Venu2 kädessä lähes koko ajan päivästä ja ainoastaan kuntosalilla ollessa ei niin mitä lähemmäs 10 000 askelta mennään niin sitä vaikeammaksi haaste tulee. En tiedä paljonko askelia saisin kuntosalilla mutta se kyllä jo helpottaisi asiaa jos pitäisin Garmin Venu2 kuntosalilla kädessäni. No kuitenkin mitä tässä olen hieman katsonut niin yhdellä päivän puolen tunnin kävelyllä ja kotona töitä tehdessä 6000 askelta kyllä täyttyy. Jos käyn toimistolla niin se vastaa aikalailla yhä lenkkiä siinä mielessä, että yksi kävely tämän lisäksi riittää 8000 askeleeseen. Jos käyn päivän aikana kahdesti kävelyllä ja teen töitä kotona niin pääsen yli 8000 askeleeseen helposti. Kaksi kävelyä sekä toimistolla käynti tuo sen 10 000 askelta.

10 000 askelta päivässä alkaa tekemään oikeasti jo tiukkaa siinä määrin, että silloin oikeasti pitää olla aktiivinen. En muista mihin lukuun pääsin viime kesänä mutta johonkin lähelle 15 000 sen luulisi olevan? Muistan ainakin jotain 12 000 lukuja ja että tuo vaati todella paljon sillä sen pitää olla päivittäistä. No mutta näistä luvuista ja kaikesta näkee, että jos haluaa nostaa tavotteita niin liikkumista pitää nostaa ja nostaa. Onko se sitten enää motivoivaa tietyn ajan jälkeen? Alkaako liikkumisesta ja seurannasta tulemaan pakkomielteistä ja stressaavaa?

Ihan sama on kun seuraa aktiivisesti lenkkien kilometrejä ja on asettanut itselleen joitakin tavotteita. Aina tulee ajankohtia kun syystä tai toisesta huomaa, että nyt on pakko mennä että tavoitteet tulee täyteen vaikka ei niin haluaisi. Minulla oli vuosia sitten juoksun kanssa pakon omaisia lenkkejä paljon jotta sain vuoden juoksukilometrit täyteen vaikka ei niinkään olisi jaksanut lähteä juoksemaan kunnon tai sään puolesta. Oli vain pakko lähteä, että tavoitteet tulivat täyteen. Onko tuo sitten hyvä asia? Lähdet ja teet extra lenkkejä jotta kilometrit tai askeleet tulevat täyteen? Kaikki tämä vain sen takia, että kaikki tuo on vain henkistä ja näet kellon näyttävän tavoite saavutettu.

Aamulenkki takana mitä en olisi kyllä juossut jos matkaa olisi ollut enemmän. Ei siinä mitään muutakuin polvien kunto vähän epäilyttänyt vaikka polvet tuntuivat paremilta kuin eilen illalla kuntosalin jälkeen. Eilen aamulla normi 3.5km aamulenkki, päivällä 15 jälkeen vajaa 7km ja melkein heti kuntosalille suihkun & nestetankkauksen jälkeen. Ihan normi päivä? [[{"fid":"264","view_mode":"media_adaptive","fields":{"format":"media_adaptive","field_file_image_alt

3.5km aamulenkki on ollut täydellinen pituudeltaan ja juuri tämän takia olen käynyt aktiivisesti aamulenkin juoksemassa. Jos juoksisin "normaalin" aamulenkin mikä on matkaltaa 6km - 10km päivästä riippuen niin monet juoksut olisivat jääneet juoksematta. Minua ei ole nyt aina edes napannut mennä juoksemaan aamusella, mutta matkan ollessa "vain" 3.5km niin on vain tullut lähdettyä. 3.5km kun lisää vielä rennon menon niin mitenkä tuon nyt voi jättää väliin? Ja

Alle 30 asteessa juokseminen tuntuu jo voitolle. Huomasin tämän kun lämpötila oli "vain" tänä aamuna 26 astetta ja eilen jotain 27 astetta. Viime viikon keskilämpötila oli juostessa jotain 27 - 28 astetta tai jotain. Kerran pääsin jopa juoksemaan alle 25 asteessa, mutta yleisesti mittari näytti 30 tai yli. Juurikin lämpötilan vuoksi olen pitänyt juoksussa hiljaa juoksemisen teemana, koska en kestäisi tuolla juosta noin monia lenkkejä kovaa. Kroppa ei vain

Eilen aamulla tuli taas juostua 3.5km aamulla, mutta tällä kertaa lämpötila ei ollut 30 asteen tuntumassa vaan pääsi juoksemaan noin 22 asteessa. Ero on kyllä suuri juosta alle 25 asteen kun yli 25 asteen. Vaikka pihalla oli joku 22 astetta ja itsellänikin kuuma lyhyissä trikoissa sekä hihattomassa niin ohitin kävelin jolla oli pitkät housut & pitkäpaita. Eikö heidän tule vain kuuma? Mutta vielä ihmeellisempi tapaus oli torstaina 30 asteessa jolloin vastaani

Aamulenkki tehty lämpötilan ollessa 31 astetta. Eilen taisi olla aste tai pari "viileämpi", mutta tälläviikolla on tullut paukutettua juoksuja kirkkaasti yli 20 asteen keleissä. Ei auta itku markkinoilla kun lämpötilalle ei mahda yhtään mitään. Toisaalta voisi olla treenaamatta eli tässä tapauksessa juoksematta, mutta tähän en sorru. Nyt kun on aikaa käydä juoksemassa niin vedän juoksulenkin oli helle tai ei. On sitä ennenkin juosta helteellä. Helteellä pitää

Tulin juuri 3.5km aamulenkiltä jolla Garmin sekoili. En huomannut alussa katsoa kellosta lähtikö kilometrit liikkumaan vaan aloin matkalla ihmettelemään miksi ei ole tullut kilometrin väliaikaa. Kun olin katsomassa kellosta, koska tulee täyteen kilometri niin huomasin kellon pyörittävän vain aikaa eteenpäin. Kello ei ollut saanut gps-signaalia vaikka kello näytti vihreää kun lähdin liikkeelle. Kello ei saanut koko lenkin aikana gps-signaalia, mutta eipä se nyt

Aamulla lenkille ja illalla jatkoin pitkiä sarjoja kuntosalilla. Aamun lenkki lähti rennommin kuin ajattelin. Yleensä aamulenkeillä ensimmäinen kilometri menee lähemmäs 7min aikaa, mutta tänään ensimmäinen kilometri meni 6.28. Tästä vauhti vähän kiihtyi vaikka en sitä lähtenyt hakemaan. Kolmas kilometri meni taas vähän hiljempaa kuin toinen kilometri ja ajallisesti samaan mitä ensimmäinen oli. Pari seuraavaa kilometriä menivät suhteellisen lähelle ensimmäisen

Kaikki lähti liikkeelle ihanasta suunnitelmasta minkä sain päähäni viimeviikolla. En tiennytkään miten se tuli vaikuttamaan koko alkuviikon treeneihin mukaan lukien sunnuntain treeniviikon avauksen. Suunnitelmissani oli juosta maanantai aamuna 15km. Tämä ajatus lähti liikkeelle joskus viimeviikolla ja lauantaina melkein päätin tämän asian. Tämä maanantai aamun pitkälenkki melkein varmistui sunnuntai-iltana jolloin olin todella väsynyt ja tämän johdosta päädyin

Heräsin aamulla kello kuusi ja ihmettelin miksi heräsin näin aikaisin, mutta sitten muistin. Heräsin aikaisemmin kun minun oli tarkoitus lähteä juoksemaan. Herätessäni olin todella väsynyt ja aloin ajattelemaan juoksun väliin jättämistä. Myöskin aloin miettimään jos menisin pyörällä töihin ja jättäisin juoksun väliin. Pyöräily ei tullut kuitenkaan kysymykseen kellon ollessa vielä varhainen kun toimiston saunaan ei olisi vielä päässyt. Tästä syystä ja muutenkin

Eilen aamulla suunnitelmat aamulenkistä vaihtuivat kun pääsin toimiston pihalla autosta pihalle. Juuri kun poistuin autosta niin Nylanderin Jarin paku paukahti viereen. Toimistolla kun vielä odoteltiin Ojalan Ollia niin omat suunnitelmat olivat menneet sekaisin. Nylanderi siinä moneen kertaan puhui kevyestä ja lyhyestä juoksusta joten päätin lähteä heidän mukaansa. Perjantain sekä lauantain lenkit menivät loistavasti, mutta eilen ei ollut tietoakaan näistä ja