Pieni ketjureaktio sekä vauhdikas aamulenkki

16.11.2016 - 12:06

Tämän aamuinen lenkki saattoi olla vauhdikkain lenkki sitten puolimaratoonin jota en nyt jaksa tarkistaa. Ensimmäinen kilometri meni päälle kuuden pacen, mutta loput kilometrit menivät alle kuuden pacen. Olin hieman yllättynyt, etten hyytynyt lenkin lopussa mitä ajattelin lenkin alussa sekä siinä jossain neljän - viiden kilometrin kohdalla. Aamulla tihutti hiukan vettä ja jälleen puolessa välin otin silmälasit pois päästä, koska linssit täyttyivät pisaroista mikä vaikeutti reitin näkemistä. Lenkin jälkeen olin ihan puhki keskipacen ollessa alle kuutoisen mihin en ole tottunut viimeaikoina juoksemaan.

Illalla lähdin kuntosalille noin tunnin aikaisemmin mitä olin ajatellut ja se aloitti pienen ketjureaktion. Kävellessäni kuntosalille liikenne oli normaaliin tapaan hiljaista, mutta päästyäni kuntosalille huomasin pienen ruuhkan. Olin ajatellut jättää tänään maastavedon väliin, mutta molempien vapaatankotelineiden ollessa varatut en päässyt tekemään good morning-liikettä heti. Tämän johdosta aloitin ilman mitään suurempia miettimisiä tekemään maastavetoa ja kun olin ajatellut jättää maastavedon väliin niin jätin myös palautusjuoman. Huomasin jo treenin alussa aamun juoksun painavan. Hiki vain virtasi normaalia helpommin, toistoja ei vain meinannut jaksaa tehdä sekä palautusjuoma jäi väliin.

Selkätreeni

  • Maastaveto 1x10 125kg, 3x6 155kg
  • Goodmorning 3x10 50kg
  • Supersarja shotgun row 1x10 13.75kg, 3x10 18.75kg + yhden käden ylätalja polvilteen 1x10 13.75kg, 3x10 18.75kg
  • Vipunostot takaolkapäille kaapelilla (keskellä) 1x12 2x10 6.25kg
  • Alatalja 3x12 60kg
  • Ylätalja 3x10 60kg

En tiedä kuinka paljon se vaikutti tällä viikolla asiaan että en ottanut ihan täysillä treenejä tällä viikolla jolloin en ajatellut treenejä tuloksellisesti. Tällä viikolla keskityin enemmänkin palaamaan treenien pariin puolen toista viikon tauon jälkeen ja päätarkoitus oli päästä enemmänkin kiinni treenaamiseen kuin miettiä mitä tuloksia sitä haetaan. Vaikka yritänkin olla keskittymättä treeneissä käytettäviin painoihin niin paljoa niin kyllä niitä tulee aina kuitenkin tavalla tai toisella mietittyä. Kuitenkin jokaisessa treenissä katson ja tunnustelen päivän kunnon minkä pohjalta rakentelen treeniä mutta tällä viikolla huomasin tietyllä tapaa rentouden. Rentouden siihen että en edes yrittänyt koviin tuloksiin.

Helsingin PTVGYM:llä meni sitten Pitäjänmäelle tai Roihupeltoon niin molemmilla kuntosaleilla näkee ihan samoja piirteitä eli kuntosalit ovat eräällä tapaa epäsiistejä. Wc:n haisee vanha kusi ja lattioilla lainehtii myös kusi minkä lisäksi suihkuihin on pitänyt laittaa lappu että älkää kusko suihkun lattioille. Kertoo kyllä aika paljon minkälaista treenaajaa saleilla käy. Tämän lisäksi laitteet ja välineet ovat nykyään olleet aikalailla rikki vuoron perään. 

Keskiviikkona palasin kuntosalille puolentoista viikon tauon jälkeen jalkatreenin parissa, torstaina kävin tekemässä rintatreenin ja nyt eilen perjantaina kävin tekemässä ensimmäisen treenin Pitäjänmäen PTVGYM:llä maastaveto treenillä. Viime viikolla oli vuosittainen etäviikko reissu töissä kun olimme jälleen kerran Pyhtäällä mökillä ja sieltä reissulta sitten tuli pieni kröhä mukanani. Tämän johdosta päätin etten mene treenaamaan maanantaina enkä tiistaina vaan katson tilanteen keskiviikkona.

Eilen keskiviikkona kävin ensimmäistä kertaa kuntosalilla puoleen toista viikkoon ja tietenkin jalkatreenillä kun oli keskiviikko. Keskiviikkoisin olen tehnyt viikon ensimmäisen jalkatreenin ja nytkin päätin etten lähde muuttamaan ainakaan toistaiseksi treenien päiviä keskenään vaikka sitäkin hieman pitäisi optimoida. Meillä oli töistä viime viikolla vuosittainen etäviikko ja olimme nyt neljättä vuotta peräkkäin Pyhtäällä mökillä. Kyseinen viikko on ollut minulle jo vuosia vuoden lähes ainoita tietoisia treenitaukoja ja tehnyt vain oikeasti hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti.

Mitä tehdä kun treeni ei kulje tai treeni kulkee samaa kaavoja pitkin treenistä toiseen? Tätä asiaa olen joutunut itseltäni kysymään liian monta kertaa vuosien saatossa. Onneksi nykyään osaan reagoida siihen oikeammalla tavalla kuin ennen. Täytyy kyllä sanoa että kokemus on auttanut asiaa monessa suhteessa sillä vuosien varrella on tullut tehtyä liian usein niitä huonoja ratkaisuja eikä parempia. Huonojen ratkaisujen seuraukset eivät ole kuitenkaan ollut omassa tapauksessani loukkaantumiset mitä ne voisi pahimmassa tapauksessa olla. Itse olen vain hieman liian useasti hakannut päätä seinään hieman liian kauan kun olen ajatellut että kyllä se kurssi tästä muuttuu.