Onko määrä laatu? Penkissä kaksi sarjaennätystä 140kg x17 ja 150kg x12
Yli kymmenen vuotta sitten kun muutin Espooseen ja aloitin silloisessa työpaikassa niin niihin aikoihin olin käynyt juoksemassa aktiivisesti ja tietenkin käynyt normaalisti salilla. Vaikka olinkin käynyt aktiivisesti juoksemassa ja muutamia vuosia aikaisemmin olin ollut parhaimmassa juoksukunnossa ikinä niin sitten se juokseminen vasta alkoikin. Pääsin aktiivisesti juoksemaan paljon parempien juoksijoiden kanssa aamuisin mikä edesauttoi sitä että kehitystä tuli kun jouduin koko ajan juoksemaan omalla limiitillä. Siinä ei paljon itse voinut säästellä kun juoksi parin kolmen tunnin maratoonarin kanssa.
Siinä sitten tuli erilaisia asioita esille juoksemiseen liittyen ja kuinka paljon erilaisia treenejä toiset juoksi. Itse vain menin tekemään ennalta päätetyn matkan vailla sen ihmeellistä mietintää vauhdista ja silloin kun olin muiden mukana aamulenkeillä niin yritin vain parhaani mukaan roikkua perässä. Yleisesti minulle vain sanottiin juokse määrää sillä määrä on laatu.
Silloin vielä kun juoksin niin juoksin todella paljon siihen nähden että kävin iltaisin normaalisti salilla ja olin 120kg läski. Kuitenkin huomasin sen että mitä enemmän juoksin niin sitä enemmän kehityin ja jaksoin käydä juoksemassa. Parhaimpana vuotena kävinkin juoksemassa yli 1000km vuodessa mikä oikeasti tarkoitti valtavaa määrää lenkkejä sillä en kuitenkaan hirveän usein juossut yli 10km lenkkejä. Tuohon nähden juose määrää sillä määrä on laatu piti paikkaansa.
"Juokse määrää sillä määrä on laatu"
JJ Nyylander
Miten sitten kuntosalilla pitää paikkaansa että määrä on laatu? Toiset uskovat ja puoltavat pelkästään pidempien sarjojen tekemiseen, toiset tekevät sekaisin lyhyitä ja pidempiä sarjoja ja harvempi lyhyempiin sarjoihin. Se taitaa riippua ihan siitä keneltä kysyy ja sitten on kyllä jotain "tieteellisiä" tutkimuksiakin mitkä tukevat asiaa joltain kannalta. Omien kokemuksien perusteella se ei ole ihan niin helppo asia ja riippuu myös siitä mitä treeniltä hakee.
Itse olen vuosien saatossa tehnyt kaikkea niin lyhyitä, pitkiä ja ylipitkiä sarjoja. Kaikissa on puolensa ja kaikki riippuu siitä mitä on tekemässä ja mitä treeniltä hakemassa. Itse olen keskittynyt pidempään isoissa liikkeissä lyhyempiin sarjoihin ja apuliikkeissä lyhyistä pitkiin sarjoihin. Olen halunnut keskittyä enemmän tekniikkaan ja voimaan sekä varsinkin siihen että en tekisi liikkeitä tempo edellä. Olenkin saanut "ihmetystä / valitusta" siitä että teenkin liian lyhyitä sarjoja mutta olen päättänyt näin tehdä.
Liian usein näkee ja mitä myös itse teen on juurikin se että tempo kasvaa liikettä tehdessä jolloin liikkeen tekemisestä katoaa tekniikka ja lihaksista tunne millä sitä oikeasti liikuttaakaan rautaa. Sanotaan nyt esimerkiki kaksi jalkaliikettä jalkaprässi sekä hack-kyykky. Näissä liikkeissä näkee liian usein että ihmiset tekevät liian suurilla painoilla, liian lyhyillä liikeradoilla sekä liian nopealla temmolla. Tässä on yksinomaan tarkoitus vain egoilla ja näyttää muille että kyllä minäkin osaan "treenata" isoilla painoilla.
Siis on ihan naurettavaa nähdä miehiä ja nuoria poikia tekemässä jalkaprässissä yli 400kg painoilla nytkytyksiä kun he eivät saa edes kyykättyä 100kg:lla. Pahimmassa tapauksessa jalkaprässiin laitetaan se 400kg vähintään ja tehdään nytkytyksiä edesauttaen niitä tukemalla polvia käsillä. Itse teen mieluusti jalkaprässiä 200kg - 300kg painoilla rauhallisia toistoja pysäyttäen ne ala-asennossa. Tällöin liike on hallittu ja ottaa enemmän lihaksiin sekä kehittää paremmin voimaa.
Tällä viikolla tein tiistaina penkissä 140kg painoilla sarjaennätyksen 17 toistoa mitä seurasi torstaina 150kg painoilla 12 toistoa. Aina välillä teen ja yritän saada penkissä tehtyä ylipitkiä sarjoja kun normaalisti toistomäärät minulla on yhdestä - viiteen toistoon. Tämä ihan sen takia että teen pysäytystekniikalla ja yritän saada tehtyä sarjoja mahdollisimman isoilla painoilla. Tämän johdosta penkkiin on myös tullut sellainen sivuvaikutus että yli viiden toiston sarjat ovatkin sitten vaikeampia kun tottuu tekemään yleisesti kolmesta viiteen toistoa.
Kuitenkin tällä viikolla viikon molemmissa treeneissä päädyin hakemaan ylipitkiä sarjoja ja varsinkin tiistain 140kg 17:sta toiston sarjaan olin erittäin tyytyväinen. Tuo torstaina 150kg painoilla 12 toistoa oli pettymys sillä hain 15:sta toistoa. Mitä sitten huomasin kun tein yli kymmenen toistoa kun normaalisti teen kolmesta viiteen? Kun nyt lähdin hakemaan ylipitkiä sarjoja niin vaihdoin pysäytystekniikan normaaliin "runttaukseen". Varsinkin tuo tiistaina tehty 140kg 17 toistoa olin sellainen kokemus mistä huomasin asioita ja mitkä edes auttoi torstaina 150kg tehtyyn 12 toiston sarjaan.
En ole tottunut tekemään penkkiä ilman pysäytystä mikä oli se suurin vaikeus. Toistoja tehdessä "runttauksella" en oikein eräällä tapaa hallinnut mitä tein kun keskityin vaan "runttaamaan" niin paljon toistoja kuin vain pystyin. Ensimmäisien toistojen kohdalla jopa huomasin sellaisen asian että tunsin ihan kuin painaisin jo vastaan ennen kuin sain tangon osumaan rintaan. Tunsin käsissäni sellaisen tuntemuksen että nostin jo ylöspäin ennen kuin tanko oli edes osunut rintaan.
Tämä johtui yksinomaan siitä että en ole tehnyt normaalilla tyylillä penkkiä vuosiin vaan olen aina tehnyt jonkinlaisen pysäytyksen alhaalla millä saan pidettyä penkin tekemisen tekniksesti hallinnassa. Nyt kun lähdin vaan runttaamaan niin kyllähän se penkin tekeminen olikin kevyttä kun temmolla sai riuhdottua toistoja toiston perään. Kuitenkin tekeminen niin tiistaina kuin torstaina tuntuikin vain riuhtomiselta eikä oikealta penkin tekemiseltä.
Vaikka penkkaaminen olikin paljon helpompaa runttaamalla ja riuhtomalla niin oikeasti siitä lähti mielenkiinto. Teen paljon enemmin niinkuin olen nyt vuosia jo tehnyt eli pysäytyksen kanssa. Tällöin minulla on kokonaan kontrolli siihen mitä teen ja miten teen. Tiedän missä on vahvuuteni ja tiedän helpommin heikkouteni. Teen mielummin vähemmän kontrolloituja toistoja kun pidempiä runttauksia eli tässä suhteessa määrä ei ole laatu.
