Tällä viikolla tuli huomattua treenien osalta se, että kaikki on suhteellista, tee silloin kun kulkee ja treenien odotus arvot ovat nousseet. Näillä kaikilla asioilla on tällä hetkellä yhteinen tekijä mikä on "voimatreenaaminen" eli powerlifting. Viime viikon lauantaina kyykkäsin ensimmäistä kertaa 200kg ja sain 180kg painoilla kolmen toiston sarjan kun taas keskiviikkona sain vain 160kg painoilla kolmen toiston ja parin toiston setit. Tuon 160kg räpellyksen jälkeen laskin painot 140kg jolla tein kolme seitsemän toiston sarjaa minkä voin laskea onnistuneeksi. Viime viikolla sain maastavedossa ensimmäistä kertaa nostettua 260kg minkä myöskin tällä viikolla sain. Ainoa eroa olikin se, että tämän viikon suoritus oli omasta mielestäni huonompi sillä odotin "kevyempää" nostoa ja mahdollisesti suurempia painoja. Mitä sitten penkkiin tulee niin nämä viimeiset kolme viikkoa on tuntunut sille, että ne ovat menneet alakanttiin.
Kaikkia näitä kolmea liikettä ja mitä näihin kertomuksiin liittyy onkin sitten se, että treenien odotusarvo on vain noussut ja nousee aina hyvien suoritusten jälkeen. Näin se vain on ja itse olen huomannut tätä todella paljon. Teen sitten hyvän sarjan tai uuden ennätyksen niin seuraavissa treeneissä suurinpiirtein haen vastaavaa. Jos olen juuri maastavedossa saanut hyviä suorituksia niin haen saman viikon rinta- ja jalkatreeneissä jotain vastaavaa mikä sitten jatkuu seuraavalle viikolle samaan treeniin.
Käytännössä tämä on progression hakua ainakin alitajuntaisesti, mutta itse olen katsonut sen olevan enemmän treeniin kohdistuvaa odotusarvoa. Vaikka olen nyt vuosia treenannut päivän kunnon mukaan treenien pääliikkeet penkin, maven ja kyykyn niin silti minulla on kuitenkin aina alitajunnassa jotain lukemia mitä yritän hakea. Kuitenkin minulla on se etten ala väkisin tekemään liian isoilla painoilla jos ja kun päivän kunto ei näytä siltä että pystyisin siihen. Tällä tavalla katson ettei tämä ole progressiivista treenaamista tai progression hakemista sillä se ei ole tarkoituksellista.
Toisaalta olenko ollut monesti tyytyväinen treenien jälkeen? Odotusarvot treenejä kohtaan ovat olleet aina kovia. Oli odotukset sitten tietyissä painoissa, toistomäärissä, sarjamäärissä tai yleisellä tasolla jotenkin niin tuntuu lähes aina sille, että treeni on mennyt huonosti. Mielestäni tämä on vain hyvä asia sillä se ajaa eteenpäin mutta tämä on myöskin asia mikä voi johtaa vastaavasti toisinpäin. Jos ja kun odotukset ovat liian korkealla niin tällöin lopettamiskynnys on korkeampi jos odotukset ja treenitulokset eivät millään kohtaa. Siksi tavoitteet on asetettava sellaiseksi, että ne ovat saavutettavissa mutta eivät liian helposti.
Kun viime lauantaina kyykky kulki niin tällöin oli parempi vain vetää niin paljon kuin pystyi sillä keskiviikko osoitti, että paluu normaaliin oli tapahtunut. Jos en olisi kyykännyt lauantaina 200kg niin se olisi vieläkin nostamatta sillä lauantaina "säästely" ei olisi auttanut yhtään keskiviikon jalkatreeniä. Tietenkin jos välissä olisi ollut lepopäiviä niin asia voisi olla eri. Lauantain jalkatreenin jälkeen sunnuntaina tuli tehtyä olkapäätreeni missä tein esimerkiksi 50kg käsipainoilla pystypunnerrusta niin paljon kun sain itse tehtyä ilman varmistajaa. Maanantaina tulikin sitten hakattua maastavetoa 260kg painoilla sekä tämän jälkeen 220kg painoilla muutamia toistojen sarjoja. Tiistaina olikin sitten vuorossa rintatreeni missä tuli penkattua 200kg painoilla ja 170kg painoilla niin monia toistoja kun vaan sain. Näiden kaikkien päivien jälkeen olikin sitten luvassa keskiviikkona taas jalkatreeni.
Hakkaan siis kyykkyä, maastavetoa ja penkkiä käytännössä suurilla painoilla ilman minkäänlaisia suurempia lepopäiviä. Viikossa minulla on se yksi täysi lepopäivä normaalisti eli käytännössä kuusi treenipäivää mitkä sisältävät kaksi jalkatreeni, rintatreenin, selkätreenin, olkapäätreenin ja käsitreenin. Mahdollista on myös se, että minulla on viikossa toinen rinta- & selkätreeni missä teen viikon toisen penkkitreenin ja tällöin minulla on olkapäätreeni ja käsitreeni viikon ainoa "löysempi" treenipäivä.