Parempi äänentoisto ilman uusia laitteita? Akustiikka.com Diffan Air -paneelit testissä

Mistä kaikki alkoi

Testasin suomalaisia Diffan Air -diffuusoreita kotiteatterissani kaksi viikkoa: Audyssey-mittauksilla ja omalla korvalla. Lyhyesti: mittari ei nähnyt eroa, korva näki.

Kaikki alkoi Tampereen Hifihuoneen demopäivästä, josta kirjoitin aiemmin. Kuuntelin siellä diffuusorien A/B-vertailun, ja ero yllätti minut, koska se oli selvä. Kirjoitin myös suoraan, että hinta mietitytti.

Sen jälkeen Risto akustiikka.comilta otti yhteyttä ja tarjosi Diffaneita testiin kotiini. Halusin tietää, toimiiko sama tavallisessa olohuoneessa omilla laitteillani.

Tein testistä kolmiosaisen videosarjan YouTubeen:

1. Osa 1: Mikä on diffuusori?
2. Osa 2: Diffanit lähemmin – asennus ja A/B-testi
3. Osa 3: Kuuluuko ero? – mittari vs. korva

Tämä kirjoitus kokoaa koko sarjan yhteen, mittauskuvineen.

Mikä on diffuusori?

Diffuusori ei vaimenna ääntä, vaan hajottaa heijastukset moneen suuntaan. Energia säilyy huoneessa, mutta yksi voimakas heijastus muuttuu monen heikon sarjaksi.

Korvaan saapuu sama ääni monta kertaa: ensin suoraan kaiuttimesta ja millisekunteja myöhemmin seinien kautta. Nämä ensiheijastukset sumentavat äänikuvaa.

Diffuusori ei ole ihmelaite. Mitä syvempi se on, sitä matalammalle se toimii. Nyrkkisääntönä 8 cm syvä diffuusori toimii noin 1 kHz:stä ylöspäin, 15 cm noin 550 Hz:stä ja 30 cm noin 280 Hz:stä. Bassoon tarvitaan bassoansoja, ei diffuusoria.

Diffan Air lähemmin

Diffan Air on suomalainen diffuusori: puurimoja eri syvyyksillä, keskellä ruudukko.

Testikappaleiden mukana ei tullut jalustoja, joten aluksi nostin paneelit TV-tason korkeudelle, noin 60 cm lattiasta. Korkeus ratkaisee: lattialla TV-tason takana iso osa paneelista jää tason varjoon, eikä ääni pääse siihen suoraan. Myöhemmin rakensin paneeleille omat jalustat, joihin Diffan nojaa ilman ruuvikiinnitystä.

A/B-testi: kantamisesta pahviin

Ensimmäinen yritykseni oli kantaa paneeleja edestakaisin. Kuuntele kappale, nouse sohvalta, kanna Diffanit pois, istu, kuuntele uudelleen – ja sama takaisin. Se oli hidasta, ja kuulomuisti ehti unohtaa, miltä edellinen kerta kuulosti.

Ratkaisu löytyi demopäivän muistoista: siellä diffuusorin eteen nostettiin vanerilevy. Minulla ei ollut vaneria, mutta pahvia oli.

• A = pahvi edessä: tasainen pinta, heijastaa kuin tavallinen seinä
• B = Diffan paljaana: heijastukset hajoavat

Paneeli pysyy paikallaan ja vain pinta vaihtuu, joten vaihto käy sekunneissa.

Helppoa se ei silti ole. Tiedät, kumpi on päällä, ja odotus vaikuttaa siihen, mitä kuulee. Pää ei saa liikkua, ja ero on hienovarainen. Pidä äänenvoimakkuus ja Audyssey-kalibrointi samana koko testin ajan, koska kovempi kuulostaa aina paremmalta.

Mittaukset: Audyssey ei näe eroa

Mittasin Audysseyllä (Denon X3600H) ensin ilman Diffaneja ja sitten niiden kanssa, niin että mittausten välillä muuttuivat vain Diffanit. Käyrät menevät käytännössä päällekkäin.

Kaikki erot ovat alle 1 dB, eli mittausten mukaan Diffanit eivät muuttaneet mitään. Tulos on silti looginen kahdesta syystä:

1. Taajuusalue: 8 cm syvä diffuusori toimii noin 1 kHz:stä ylöspäin. Huoneeni isot ongelmat, kuten 38 Hz:n huonemoodi, ovat bassossa.
2. Mitä mittari näyttää: Audyssey näyttää silotetun taajuusvasteen, eli kuinka paljon kutakin taajuutta on. Se ei kerro, mistä suunnasta ja milloin heijastukset saapuvat – juuri siihen diffuusori vaikuttaa.

Opin myös, että kaksi peräkkäistä mittausta ilman mitään muutoksia voi erota bassossa 4–5 dB. Mikrofonin pieni siirto riittää. Yhden mittauksen "ennen ja jälkeen" -käyriin kannattaa siis suhtautua varauksella.

Järjestelyn vaikutukset: jalustat, peitot ja kaiuttimen paikka

Kun rakensin jalustat, tein samalla muutakin: lisäsin takanurkkaan kaksi peittoa ja siirtelin etukaiuttimia. Mittasin jokaisen muutoksen jälkeen, ja tulokset olivat opettavaisia.

• Jalustat ja peitot: vasemman etukaiuttimen mittaukseen ilmestyi uusi kapea piikki noin 1,3 kHz:ssä (+5,8 dB). Todennäköisin syy on heijastus jalustan tai paneelin reunasta.
• Kaiutin hieman eteenpäin: sama piikki pieneni +3,9 dB:iin. Muutaman sentin siirto teki enemmän kuin itse diffuusori.
• Ylimääräiset peitot pois: etukaiuttimissa ei muutosta (0,3–0,7 dB). Subwooferin korjattu käyrä oli päivän tasaisin, mutta se johtuu todennäköisemmin mikrofonin paikasta – peitot eivät vaikuta 30–60 Hz:n bassoon.

Opetus: kaiuttimen paikka ja jalustan heijastavat pinnat näkyvät mittauksissa selvemmin kuin diffuusori.

Kuuntelu: korva kuuli eron

Korvalla ero löytyi. Nopeimmin sen kuuli laulusta: ääni pysyi tarkemmin keskellä. Toinen selvä asia olivat live-tallenteet, joissa aplodit, yleisö ja akustinen kitara kuulostivat avarammilta.

Kappaleet, joissa kuulin eron:

• Adele – Hello
• Billie Eilish – bad guy
• Dire Straits – Money for Nothing
• Peter Gabriel – Sledgehammer
• Toto – Rosanna
• Phil Collins – In the Air Tonight: kuuluisa rumpufilli pysyi selvästi enemmän keskellä
• Fleet Foxes – Fool's Errand

Elokuvat

Elokuvista testasin kolme Dolby Atmos -julkaisua: Caught Stealing, Don't Worry Darling ja The Last Boy Scout. Diffanit ovat etuseinällä, joten keskityin etuäänikuvaan: dialogiin, efektien paikkaan ja leveyteen. Elokuvissa eron huomaa musiikkia vaikeammin. Dialogi tulee keskikaiuttimesta eikä kahden kaiuttimen "aavekeskikuvasta", surround- ja Atmos-kanavat peittävät etuseinän pienet muutokset, ja silmä liimaa äänen siihen, mitä ruudulla tapahtuu.

The Last Boy Scout tapauksessa erot olivat vaikeammin kuunneltavissa kun tässä kohtaan tein a & b testausta vielä siirtämällä Diffanit pois paikoiltaan ja takaisin. Aikaa kului siihen kun kävin varovasti siirtämässä Diffanit syrjään ja sitten kun pääsin takaisin katselu paikalle. Vaikka tämän prosessin yritti tehdä nopeasti niin se piti tehdä myös varoen ja sitten kaiken tämän jälkeen piti vielä muistaa miltä kohtaus kuullosti. Vaikka samaa kohtausta yritti kuunnella noin 30 sekuntia muutaman kerran putkeen niin vaikeaa se oli. 

Don't Worry Darling elokuvan jälkeen huomasin ja tajusin tuon pahvilla testaamisen minkä johdosta a & b testaaminen oli hieman helpompaa mutta siitä huolimatta piti löytää elokuvasta kohta tai kohtia joita testata. Näitä kohtia löysin muutaman ja lopulta kuulin pieniä eroja. Huomasin myös basson olevan myös tarkempi kun se tuli pääkaiuttimista mikä lisäksi hiljainen dialogi oli hieman selvempää mutta hiljaista dialogia se ei kuitenkaan kovenna. Muutenkin pienemmät äänet ja tausta äänet olivat hieman tarkempia kun ne tulivat pääkauittimista.

Caught Stealing tapauksessa huomiot olivat aikalailla samoja eli pääkauttimista tullut basso oli hieman tarkempi ja tausta äänet olivat hieman tarkempia ja kohdistui paremmin kuuntelu paikalle. 

Elokuvissa matalat äänet kuulostivat selkeämmiltä ja pysyivät paremmin keskellä. Kuulin saman jo demopäivänä, ja se ihmetytti, koska mittausten mukaan basso ei muuttunut. Paras selitys: matalan äänen isku ja suunta tulevat yläsävelistä, juuri niistä, joihin diffuusori vaikuttaa. Kun ne kuuluvat tarkempina, koko ääni tuntuu selkeämmältä, vaikka itse basso ei muutu.

Rehellisyyden nimissä: en tehnyt varsinaista sokkotestiä eli tiesin aina, kumpi oli päällä. Ero ei myöskään ollut yö ja päivä, vaan hienovarainen.

Hauska havainto: kuulostaako tutulta?

Kun luin netistä DAC-arvosteluja, huomasin jotain hauskaa. Niissä kehutaan leveämpää äänilavaa, ilmavuutta, syvyyttä ja tarkempaa äänikuvaa – täsmälleen samoja sanoja, joilla itse kuvailin Diffaneja.

Ero on siinä, mistä muutos tulee. Äänilava ja äänikuva syntyvät pitkälti huoneessa, kaiuttimien läheltä tulevista heijastuksista. Kun diffuusori hajottaa ne, äänikuvalle tapahtuu fyysisesti jotain. Nykyaikaisessa DACissa kanavien erottelu, kohina ja ajoitusvirheet ovat jo selvästi kuulokynnyksen alapuolella, joten mekanismia leveämmälle lavalle ei juuri ole.

Miksi arvosteluissa sitten kuullaan eroja? Äänenvoimakkuus (jo puoli desibeliä kovempi kuulostaa paremmalta), tieto uudesta laitteesta ja hifisanasto, jossa "äänilava" ja "ilmavuus" tarkoittavat usein vain "kuulostaa paremmalta". Poikkeuksiakin on: vanha tai huonosti suunniteltu DAC voi oikeasti kuulua.

Sama kriittisyys koskee minuakin – tiesin aina, kumpi oli päällä. Ero on se, että diffuusorille on fyysinen syy.

Johtopäätös: mittari ja korva mittaavat eri asioita

Mittari sanoo, ettei mitään muuttunut. Korva sanoo, että laulu ja äänikuva tarkentuivat. Kumpikin on oikeassa omalla tavallaan.

Kenelle Diffanit sopivat?

• Kannattaa harkita, jos bassoansat ja ensiheijastukset on jo hoidettu ja haluat tarkemman äänikuvan ja elävän huoneen.
• Ei kannata aloittaa tästä jos basso jumputtaa. Siihen auttavat bassoansat ja subien sijoittelu, ei diffuusori.
• Sijoitus ja korkeus ratkaisevat. TV-tason takana lattialla paneeli menettää tehoaan.

Hinta. Kuten demopäivän jälkeen kirjoitin, akustiikkatuotteita tarvitaan yleensä useampi kuin yksi tai kaksi, ja hinta kannattaa suhteuttaa siihen. Kun kyseessä on äänenlaadun parannus oli kyseessä sitten uusi laite tai akustiikka niin mikä määrittää sen kuinka arvokas äänenlaadullinen ero on? Se että äänenlaatu muuttuu ja parantuu verrattuna siihen kuin paljon siihen on panostanut on oikeasti vaikea verrata. Miten oikeasti voi suhteuttaa sen paljonko 200€, 500€, 1000€ tai siihen ylemmäs äänenlaadullinen ero oikeasti on? Tekniseltä suunnalta teknisiä tietoja voi verrata ja suhteuttaa parannusta siihen mutta oikeasti mikä on todellinen hyöty ja parannus äänentoistoon? 

Myöskin se että Diffanit parantavat ääntä niin kuunnellessa musiikkia striimatessa kuin vinyyliltä sekä katsoessa elokuvia suoratoistosta kuin bluray:lta. Yleensä helposti yksi päivitys kohdistuu usein vain yhteen lähteeseen esimerkiksi vinyylisoitin, riaa-korjain, cd-soitin, bluray -soitin tai musiikki striimaus laitteeseen ellei kyseessä ole tosiaan akustiikka tuote tai vahvistin.

Katso koko sarja YouTubesta ja kerro kommenteissa: luotatko enemmän mittauksiin vai omaan korvaasi?

Tuote saatu testiin: akustiikka.com. Testi, kirjoitus ja mielipiteet ovat omiani.